07 September 2010

VII - raukkari




vastapäätä on keltainen talo ja sen vieressä toinen, jossa oli joskus vihaisia koiria, mutta koirat ovat jo ehkä kuolleet. naapuritalo on vaaleansininen ja autioitunut ja ala-asteen lapset käyvät siellä nuuskimassa, ukki huutelee niitä pois. viistosti takana taas uusi parinsadan neliön laatikko, vaaleaa ja kromia ja lasia, sisältä varmasti liian vaalea ja liikaa lasia, kromipinnat, kiinteistönvälittäjä mainostaa turvakameroita. minä menen punatiiliseen, joka on sisältä ruskeaa ja oranssia, siellä kävi kerran murtovarkaita viemässä kolikkokokoelman.





uima-altaan vettä ei ole vaihdettu kolmeenkymmeneen vuoteen. loksuttavan muoviläpän takana odottaa vesikäärmeitä, haikalat uinuvat pohjan varjoissa mutta vain toisella puolella. kokonaispituutta on 7,5 metriä. kun pääsee toiseen päähän, tulee kiire takaisin, siellä on pimeämpää ja vaarallisempaa. vaihtamaton vesi muistaa vauvauinnit joita itse ei muista, hypyt joita laidoilta ei saanut hyppiä, sen kerran kun käännyin uimarenkaassa ylösalaisin ja olin varma että hukun koska en päässytkään renkaasta pois, teini-iän tarkkaan lasketut satametriset ja karjalanpiirakkakaloreiden polttopoljennat.

kylpytakit olivat vaaleat ja karheat ja lipsuivat helposti auki. mikäs munkki se sieltä tulee. ja bumtsibum tuli aina ja söin saunamakkaran ilman ketsuppia koska luulin etten pidä ketsupista.





oikeastaan kaikki tekstiilit ovat hassulla tavalla karkeita iholla. verhot - seinät, seinissä on jotain kangasta, joka ei ole tapettia - villamatot - kirjastohuoneen sohva, jolla monesti nukuin päiväunet - pyyhkeet.





keittiön ikkunasta ei voi olla tuijottamatta ulos, vaikka toisella puolella onkin vain lehtiä, joskus pihlajanmarjoja, joskus ei mitään. siinä istuttiin joka maanantai syömässä ennen tanssituntia, jonne mentiin ähkyssä. opin syömään hitaammin ettei tarvitsisi ottaa lisää.

yksi ilta itkin hirveästi, kun lastenlaulukasetin ensimmäisessä kappaleessa kerrottiin vanhempansa menettäneestä linnunpoikasesta, eläydyin siihen liikaa. en muista laulun nimeä enää.

linnunpönttö on tippunut maahan, koska puu on kasvanut liikaa.





mumma ei enää jaksa uida uima-altaassa. nivelissä on metallia. menin silittämään paitoja ja huomenna tekemään siskonmakkarakeittoa.





4 comments:

Anine said...

Great pictures, but google translate is too weak for this.

tiu said...

thanks. basically, they're pictures from my paternal grandparents' house. i visited them today because my grandmother has just had a painful knee surgery, so i went over and helped around a bit, ironed clothes mostly. tomorrow i'll go round again and cook some soup with sausages for them. the text is childhood memories of the place. i can tell you what the text says sometime.

Anonymous said...

Eikä tiia! Eksyin tähä fb:n kautta ja toi on niin raukkariii! eikä!! mul on vähän koti-ikävä ollu tänään täällä ni oli ihanaa lukee toi:) Muistan vielki ku ei voitu soittaa sitä yhtä biisii, ettet rupeis itkee... Ainoo ero muistoissa on et mä kävin syömässä keskiviikkona ennen ratsastusta enkä maanantaina ennen tanssia. ja mä tykääsin ketsupista ehkä vähän liikaakin, niinku mumma jaksaa nykyään aina muistuttaa! Tää oli ihana <3 -E

Anine said...

Aww, thank you for the explanation! :)